Kesäloman jälkeen ehdin vihdoin lenkille. Miten voikaan lomalla olla niin kiire, ettei löydy tuntia tai kahta metsässä juoksemiseen? Mutta kun arki koittaa, niin taas ehtii, vaikka käy töissä. Ihmeellistä! Juoksu kulki kuin juna, hieno tunne: kunto ei heti rapistu, vaikkei lenkillä kävisikään. Venyttelin metsässä, kuuntelin lintujen laulua ja nautin. Kotona päätin venytellä perusteellisesti. Tyttäreni ihmetteli selästäni kuuluvia ääniä, mutta totesin hänelle, että tässä iässä kuuluu kaikenlaista. Kunnes kuului "runts" ja sitten sattui. Tein liikettä, jonka nimeä en tiedä, mutta jossa jalat nostetaan kohti kattoa ja lähdetään viemään jalkoja taaksepäin pään yli varpaat lattiaan.
Ensimmäisenä iski pelko, jääkö kipu pysyväksi. Pilasinko selkäni loppuelämäksi vain yhden typerän venytyksen takia? Kipu tuntui alaselässä ja säteili jalkoihin, nukkuminen oli vaikeaa, istuminen liki pitäen mahdotonta, parasta oli liikkuminen. Varasin ajan kiropraktikolta työkaverini innoittamana ja odotin koko viikon, että pääsisin kiropraktikon käsittelyyn. Viikon aikana kipu vähän hellitti, mutta istuminen oli edelleen vaikeaa ja nukkuessa heräsin vaihtamaan asentoa.
Olin käynyt katsomassa
kiropraktikko Terhi Pinomäen kotisivut, mutta ei sielläkään tarkkaan lukenut, mitä kiropraktikko tekee. Naksauttaako hän luut paikoiltaan? Sattuuko se? Menin vastaanotolle ja ajattelin, että tästäkö maksetaan: kiropraktikko hipelöi jalkapohjiani ja kuljetti kättään selkärankaani pitkin. Se ei tuntunut tutkimukselta, mutta kertoi kiropraktikolle kaiken oleellisen. Hän myös löi vasaralla, mitä olen nähnyt vain sarjakuvissa, ainakaan en muista, että joku lääkäri olisi aiemmin napauttanut polvesta tai kyynärpäästä pikkuvasaralla. Se tuntui koomiselta. Terhi sanoi, että niksauttaminen ei ole pääasia, mutta nikamat saattavat "röyhtäistä" kun niitä painellaan ja siitä kuuluu ääni.
Tutkimuksen jälkeen alkoi ensimmäinen käsittely. Suustani pääsi ulvahdus, kun Terhi kirjaimellisesti niksautti alaselkäni paikoilleen, mutta mikä tunne sen jälkeen, enää ei sattunut. Hoito ei muutenkaan sattunut, paitsi alaselän kohdalla, mutta siihen sattui, vaikkei kukaan olisi mitään tehnytkään. Toisinaan käsittely tuntui vähän epämiellyttävältä, mutta kun sen tunsi, käsittely oli jo ohi. Pelkäsin sitäkin, että Terhi kieltäisi juoksemisen ja ehdottaisi jotain hellempää liikuntamuotoa, mutta hän kannusti jatkamaan kuten tähänkin asti.
Olen nyt käynyt vastaanotolla kolme kertaa. Jo ensimmäisen kerran jälkeen tunsin kasvaneeni pituutta. Samaa mieltä oli myös yksi työkaverini, joka totesi ryhtini kohentuneen. Ja mikä vielä ihmeellisempää, niskastani on löytynyt liikeratoja, jotka olin jo unohtanut. Melkein tuntuu siltä, että pää keikkuu vähän liiankin löysästi. En ollut edes tiennyt, että niskani oli niin jumissa, vaan kenelläpä ei olisi, jos viettää keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä tietokoneella. En tiedä, mitä Terhi selälleni tekee, aikaa ei ainakaan liiemmälti kulu, jatkohoitokerrat kestävät 15 minuuttia, mutta käsittely on ollut tehokasta.
Juoksukoulu alkoi tällä viikolla ja oli mahtava tunne, kun saatoin olla mukana. Nyt venyttelen enemmän, mutta varovaisemmin kuin ennen. Juoksu kulkee taas kuin juna, ja linnut laulavat.
